Rooma, matkakertomus

Rooma, Italia

Vuoden 2015 lokakuussa kävin ensimmäistä kertaa Italiassa. Lähdin reissuun vanhempieni kanssa, he kihlautuivat siellä vuonna 1976 mikä osaltaan vaikutti matkakohteen valintaan. Päätimme viettää siellä neljä yötä ja ajoitimme lähtömme Helsinki-Vantaan lentokentältä aikaiseen aamuun jotta ehdimme hyvin viettää päivän perillä. Olimme etukäteen miettineet suurpiirteisesti missä kohteissa haluamme käydä ja majoituimme Fiume-hotelliin joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi myös sijainniltaan.

Ensimmäisenä päivänä kävimme Pantheonin museossa missä oli sopivasti katseltavaa. Ilmapiiri oli miellyttävän avoin ja jatkoimme aukiolta kävellen pitkin kapeita katuja kiireettömästi kaikkea ihmetellen. Erityisesti italialaisten ihmisten käyttäytyminen, rakennukset ylipäätään ja liikennekulttuurin omanlaatuisuus herättivät mielemme eloon ja kävelimmekin enemmän kuin olimme suunnitelleet. Vanhempani pitävät ravintoloista, minä en niinkään joten sillä aikaa kun he kävivät illallista syömässä seitsemän aikaan valitsin jonkin suunnan ja tein omia kävelyretkiäni eväitäni syöden. Sekin oli mukavaa sillä olin aloittanut kesällä italian kielen alkeet ja sainkin käyttää kieltä muutamaan otteeseen, lähinnä kuitenkin keskityin kuuntelemaan paikallisten keskusteluja ja se oli todella piristävää. Ruokakaupoissa asiointi oli selkeää ja ilahduimme tietysti myös alhaisesta hintatasosta.

Ihmiset ylipäätään olivat huomaavaisia ja tunsin oloni jo ensimmäisenä päivänä kotoisaksi. Pimeän tullen menimme hotellille ja viihdyimme siellä loppuillan ennen nukkumaanmenoa. Halusimme herätä aikaisin joka aamu ja sen teimmekin, aamiaisen syötyämme lähdimme liikkeelle, käytimme myös taksia muutamaan otteeseen sillä se oli edullinen, nopea ja järkevin vaihtoehto erityisesti kun kävimme vatikaanilla ja palatessamme Colosseumilta. Oli tavallaan hyvä että Colosseum oli osittain remontissa sillä jo sinne kävely ja sen ihailu ulkopuolelta riittivät mainiosti ja sinne kyllä pääsi sisään mutta jonottamisesta emme erityisesti pidä joten isäni kertoi minulle sen historiasta yksityiskohtaisesti mikä oli todella kiinnostavaa.

Vatikaanille päästyämme jonotin kyllä äitini kanssa aurinkoisella aukiolla. Halusimme ehdottomasti päästä sinne ihailemaan ja mietiskelemään aidosti muinaisia menneitä aikoja, isäni valitsi siellä englannin kielellä opastetun kierroksen ja oli siihen ilmeisen tyytyväinen. Aukion suihkulähteellä istahdin katselemaan ja vilvoittelimme sitten yhdessä ravintolassa ennen vauhdikasta, varmaotteisen kuljettajan hilpeää taksimatkaa, kauniit maisemat vilisivät ja hymyilimme ja nauroimme.

Suihkulähteistä Fontana di Trevi oli myöskin remontissa mikä varmastikin säästi ihmisten kolikoita, itse ainakin kulutimme niitä suhteellisen paljon hyvään kahviin. Näimme tämän kuuluisan lähteen aidoista huolimatta hyvin ja äitini sai samalla ostettua viereisestä pikkuliikkeestä tyylikkään asiallisen käsilaukun. 

Ostoksilla kävimme myös Rinascentessa mutta varsinaisia matkamuistoja jäi enemmän kännyköillä otettuihin kuviin. Palattuani Helsinkiin tuttavani kysyi minulta mistä pidin Roomassa eniten. En vastannut hänelle silloin mitään, mietin kysymystä hetken hämmentyneenä enkä osannut vastata. Johtunee yksinkertaisesti siitä että pidin todella paljon matkasta kokonaisuudessaan ja muistan jokaisen hetken, kaupungin tunnelma oli taianomainen, vietimme aikamme rennosti tehden mitä halusimme, naureskellen toistemme jutuille ja nauttien elämästä vapautuneesti ainutlaatuisessa Roomassa.